Olen palannut Suomeen. Itse asiassa palasin jo kuukausi sitten, mutta nyt on ensimmäinen hetki kun ehdin istahtaa alas ja hengittää syvään. Olen nähnyt ystäviä, olen kiertänyt Suomea, olen käynyt töissä ja kastellut kukkia. Elämä alkaa vähitellen kulkea uomillaan ja huomaan, että kaipaan Ranskasta esimerkiksi aurinkoa (Tampereella on ollut pilvistä miltei koko ajan) ja oikeaa patonkia, jossa on rapean kova kuori ja pehmeä sisusta.
Kuitenkin, paluu on sujunut yllättävän helposti. Olin valmis kriisiin. Siirtymäaikaan. Itkuun. Ikävä minulla tietenkin on sinne. Mutta samalla olen tyytyväinen myös kaikkeen, mitä Suomella on tarjottavana.
Nyt ryhdyn kirjoittamaan ranskan kielistä kieliharjoitteluraporttia yliopistolle ja muistelen lisää kulunutta lukuvuotta. Ehkä myöhemmin palaan tänne ja kirjoitan lisää kokemuksista. Nyt vain halusin sanoa, että olen taas Suomessa. Elämä jatkuu täällä, mutta haaveissa on jo seuraava ulkomaanmatka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti