Kohti keltaista

Herään kirkkaan auringon loisteeseen.

Sokaistun keltaisesta valosta, mutta hymyilen silti: minulla on aurinko, minulla on lupaus keväästä. 

Hymyilen samalla kun puristan sitruunoista mehua. Hymyilen koska valo virtaa ikkunoista ja näyttää kaiken selvempänä kuin koskaan.

86 Vuodenaikojen vaihtuminen

Katson ikkunasta ulos ja näyttää ihan kesältä. Suomalaiselta kesältä kun aurinko kurkkii pilvenreunan takaa ja tuuli houjuttaa puita rauhalliseen tahtiin.
Katson kalenteria ja huomaan, että on jo marraskuun loppu. Ensi viikolla alkaa joulukuu ja saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Kaupoissa soi joulumusiikki ja koko kaupunki on pukeutunut kirkkaisiin valoihin.

Iltaisin ulkona tuoksuu raikas syksy: kirpeä, pakkasen tuoksu, mätänevät lehdet.

Mieleni elää suomalaisia vuodenaikoja, elän vielä syksyä, vaikka minun pitäisi valmistautua jo pian joulua varten. Olen hämmentynyt. Kohta on joulu. Missä on lumi? Valkoinen lumi tuo mukanaan joulun. Ja silti joulu on vain ihmisten mielissä, sillä joulu on kaikkialla, etelässä ja pohjoisessa.

28 Avignonin sillalla

Sunnuntai on ranskalaisille pyhä. Silloin kokoonnutaan perheen kanssa puistoihin ja puutarhoihin ja syödään hyvää ruokaa. Kaupungin kadut autioituvat, sillä ulkona kulkevat vain harvat turistit ja joku joka yrittää etsiä vielä avoinna olevaa leipomoa tai kauppaa, josta saisi illalliselle tarvittavat patongit.

       

Joki liplattaa rauhallisesti eteenpäin ja kalat polskivat rantapoukamassa, joka on kasvanut täyteen ruokoja. On pysähtyneen lämmin kesäpäivä ja kaikkialla on valoa ja yhteisöllisyyttä.

15 Uudessa kodissa

Nyt on torstai-ilta ja tämä on minun yhdestoista päiväni Montpellierissä.

Tästä kaupungista tulee minulle uusi koti, jossa tulen viettämään ainakin seuraavat yhdeksän kuukautta. Tämä vähä päälle viikko, jonka olen nyt täällä viettänyt on kulunut pääasiassa pakollisia ostoksia tehdessä ja kaikkea muka virallista hoitaessa. Ryntäsin heti ensimmäiseksi lähimpään markettiin  ja hain sieltä siivousvälineet ja kuurasin pienen asuntoni putipuhtaaksi. Seuraavana päivänä menin ratikalla Ikeaan ostamaan kaikki kodin tärkeimmät asiat, joita ilman ei voi elää (huonekasvi (appelé Jean-Baptiste), tyyny, kattila...). Viime viikolla yötkin olivat hurjan lämpimiä, mutta nyt minusta jo tuntuu, että auringon laskiessa lämpötila laskee niin alas, että peitto olisi ihan kiva olla olemassa, vaikka pelkällä pussilakanalla pärjää edelleenkin.

Vaikka asuin Tampereellakin pienessä yksiössä (26 neliömetriä) niin en kyllä ole vielä tottunut tähän asuntovaunua tai ruotsinlaivan hyttiä muistuttavaan käytävään, joka on nykyään mun koti. Täältä löytyy kaikki tarpeellinen, mutta ei todellakaan mitään ylimääräistä. Eniten minulla on ikävä lattiatilaa, jossa voin maata meritähtiasennossa ilman, että käteni hipovat asunnon seiniä.

  

  

Mielenkiintoisia huomioita asunnosta (Tulette huomaamaan vuoden edetessä, että rakastan kirjoittaa erilaisia listoja ja ilmaista asioita, niin sanottujen ranskalaisten viivojen avulla.):

- Asunnossani on 14 neliömetriä pinta-alaa.

- Tähän tilaan on ahdettu enemmän kaappeja ja säilytystilaa kuin Tampereen asuntooni.

- Kylpyhuone saattaa myös olla hitusen isompi kuin Tampereella.

- "Keittiössäni" on vain liesi, lavuaari ja jääkaappi. Vielä ei ole tullut ikävä uunia, mutta leipominen on kyllä kivaa, joten täytyy ehkä löytää joku kaveri, jolla on uuni. Olen kuitenkin onnellinen, että minulla on edes nämä, jotta voin laittaa itselleni ruokaa ja keittää aamulla kahvit ihan omassa rauhassa ilman ylimääräisiä ihmiskontakteja.

- Asun neljännessä kerroksessa ja tässä rakennuksessa ei tietenkään ole hissiä, joten joudun harrastamaan hyötyliikuntaa.

- Asuntola on periaatteessa ympärivuorokautisesti vartioitu ja aina kun lähden asunnostani, tarvitsen mukaani carte de résident -kortin, jolla voin todistaa asuvani täällä. (Lisäksi tarvitsen kulkulätkän pääportille, kulkukortin omaan rakennukseeni ja avaimen omaan "asuntooni".) Vaikka tämä kuulostaa vähän pelottavalta niin kyllä täällä saa vapaasti kulkea ja tänne saa tuoda vieraitakin päiväsaikaan.

Maanantaina aloitin ensimmäiset kurssit ja olen ollut joka päivä aivan liian väsynyt, koska ranskan kielen ymmärtäminen vie minulta kaikki voimat. Onneksi suurin osa kursseistani on ollut ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa, joten niillä ollaan aloitettu asiat ihan nollasta niin olen pysynyt perässä vähän huonommallakin kielitaidolla. Kirjoitan lisää ranskalaisesta yliopistosta, kunhan pääsen vähän syvemmälle sisään siihen ja aloitan loputkin kurssini.

Ainiin, sen vielä sanon, että olen tutustunut täällä jo moneen Erasmus-opiskelijaan ja olen löytänyt jo oman "kaveriporukan", jonka kanssa on mukava viettää aikaa. Olen myös yllättynyt ranskalaisesta avoimuudesta ja ekstroverttiydestä, sillä esimerkiksi eilen kaksi poikaa pyysi minut liittymän heidän seuraansa ennen luentoa juomaan kahvia. Vaihdettiin kuulumisia ja kerroin kuka olen mistä tulen mitä teen. Kaikille oli luonnollista, että olin mukana ryhmässä (välillä kyllä olin hieman kiusaantunut, koska he puhuivat niin nopeasti, että en todellakaan pysynyt koko aikaa perässä mistä nyt juteltiin). Kuitenkin. Tarinan opetus on varmaan se, että on ainoastaan minusta itsestäni kiinni, jos en saa täältä paikallisia ranskaa puhuvia kavereita tai edes tuttavia.

9 huomiota Ranskasta, ranskalaisista ja ranskasta

1 - Suojakerroin 30 ei välttämättä ole sittenkään riittävästi minulle.

2 - Jokaiselle viranomaiselle ja jokaiseen toimistoon pitää toimittaa vähintään yksi passikuva. Tieto ei myöskään siirry sähköisesti tai paperilla huoneesta toiseen vaan minun täytyy käydä täyttämässä miltei samat lomakkeet erikseen jokaisessa paikassa. Kaikkialle täytyy aina jonottaa. Lisäksi jokainen toimisto haluaa, että tuon edellisestä toimistosta milloin minkäkin nimisen leimalla varustetun lomakkeen.

3 - Ranskasta on mahdoton löytää suomalaisille tuttua ruudullista luentopaperia. Enkä todellakaan osta kaunokirjoitusapuviivoilla varustettua paperia, vaikka se voisi tehdäkin hyvää käsialalleni.

4 - Joistakin supermarketeista saa ostosten yhteydessä alekuponkeja ja kaikkea mahdollista alkoholista farkkuihin myydään tarjouksella osta 2 ja maksat toisesta -50%.

5 - Montpellierin hanavesi maistuu limaiselta.

6 - Kaupungilta on miltei mahdoton saada riittävän suurta kupillista kahvia, sillä ranskalaiset ovat ihastuneet omituiseen vaaleapaahtoiseen kahviinsa, joka tarjoillaan espressokupeista. (Onneksi otin mukaani AeroPressin niin saan herätettyä itseni joka aamu.)

7 - Luennot saattavat alkaa yliopistolla jo 0815.

8 - Montpellierissä annetaan kolme poskisuudelmaa (oikea vasen oikea).

9 - Ranskalaisilla on joku omituinen obsessio avaimiin, oviin ja lukkoihin. Täällä minulla on asuntooni kaksi erillistä kulkulätkää ja yksi avain. Tarvitsen näitä kaikkia, että pääsen sisään asuntooni. Pariisissa airbnb-kämppäämme oli kolme avainta ja yksi kulkulätkä ja meidän piti aina avata 4 ovea, että pääsimme sinne sisään.