C'est la grève

C’est la grève! – ”Nyt on lakko!”

Kun saavuin Ranskaan viime syksynä, tiesin, että täällä on tapana lakkoilla useammin ja ehkäpä pienemmistä syistä kuin meillä koto-Suomessa. Syksyllä kaikki menikin ihan hyvin. Muutamana päivänä naureskelin, kun luin lehdistä, että junat olivat lakkoilleet tai että paikallisliikenne oli taas lakossa jossain päin Ranskaa.

Tänä keväänä lakot ovat kuitenkin tulleet aivan liian lähelle. Toinen yliopistoista, jossa minun oli tarkoitus opiskella, on protestoinut ja lakkoillut helmikuun alusta alkaen ja viime viikolla sähköpostiin kolahti viesti, jossa todettiin lakon jatkuvan määrittelemättömän ajan. Samalla opiskelija vaativat sekä yliopiston rehtorin eroa että presidentti Emmanuel Macronin eroa. Macron on ollut ajamassa muutoksia yliopistojen pääsyvaatimuksiin.

Samaan aikaan Ranskan kansallinen rautatieyhtiö SNCF on ilmoittanut lakkoilevansa kolmen kuukauden aikana 36 päivää, koska hallitus on suunnitellut uudistuksia yhtiön toimintaan. Lisäksi lentoyhtiö AirFrance on ilmoittanut lakoista, koska lentokoneiden henkilökunta vaatii itselleen 6 prosentin palkankorotusta. Lentoja siis perutaan monena päivänä, ja lentoyhtiö menettää valtavan summan rahaa.

Tällä hetkellä päivitän Ranskassa voimassa olevia lakkoilmoituksia listaavaa cestlagreve.fr-nettisivua tiuhaan tahtiin, jotta saisin varmuuden, että lentääkö AirFrance lentonsa muutaman viikon päästä, kun minun oli tarkoitus lentää sisaruksiani vastaan Pariisiin. Jos lentoja ei lennetä, täytyy tarkistaa sivustolta myös junien kulkeminen ja jos mikään muu ei auta niin sitten joudun varmaan turvautumaan hitaaseen, mutta ainoaan vaihtoehtoon: linja-autoon.

Ranskalaisten lakkojen sinnikkyys jaksaa vieläkin yllättää, sillä ne jatkuvat pitkään ja vaikuttavat arkipäivän toimintaan. Samalla tuntuu, että neuvottelut eivät tuota koskaan tulosta, sillä kumpikaan osapuoli ei ole valmis antamaan periksi vaateistaan. Omat periaatteet pidetään, oli mikä oli.

En usko, että Suomessa näin laajamittaiset ja yhtäaikaiset lakot ja protestoinnit olisivat mahdollisia. Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu hoitaa omat hommansa niin, että ei vahingossakaan aiheuta muille mitään vahinkoa. Ranskassa taas kaikki nauttivat lakkoilusta ja sen suomista vapaapäivistä: kun julkinen liikenne lakkoilee kaikilla ei ole mahdollisuutta kulkea työpaikalle, joten hyvällä tuurilla saattaa saada palkallisen etätyöpäivän. Ja totta kai lakko aloitetaan ennen kuin neuvottelut, jotta voidaan näyttää, kuinka suuri voima kansalla on.

*

Teksti on julkaistu alunperin Kalajokilaakso-lehden Visiitti-palstalla perjantaina 6.4.2018